Maa-ankkurien havaitseminen rakennustyömailla

Maa-ankkurien havaitseminen rakennustyömailla

maa-ankkurit ovat teräskaapeleita, joita käytetään maanalaisten seinämien rakentamisessa kuorman siirtämiseksi maahan tai kallioon syvemmällä kaukana rakenteesta. Suurten monikerroksisten rakennusten rakentamisessa on yleistä, että lyömäsoittimet porataan haudattujen ankkurien läheisyydessä. Jos ankkuri siepataan, on olemassa merkittävä vaara, että tukiseinä ja tuetut työmaatoimistot romahtavat. Maa-ankkurien havaitseminen jalkakäytävän alla kaupunkiympäristössä on vaikea geofysikaalinen ongelma, koska kohteen ulottuvuus on noin 0,01 m noin 10 metrin syvyydessä. Koska ankkurin toinen pää paljastuu, kohteen havaittavuutta voidaan parantaa ruiskuttamalla siihen sähkövirtaa. Haudatun kaltevan lähteen mallinnus on osoittanut, että maanpinnan sähköpotentiaali on ankkurin diagnostiikka ja että poikkeaman puolileveys on verrannollinen syvyyteen. Kenttäkoe on suoritettu yhdellä Sydneyn keskustan liikealueen tärkeimmistä rakennustyömaista. Kentällä testattiin erilaisia pisteenaltaan ja linjan pesuallasvirtaelektrodien yhdistelmiä, mutta tehokkain yhdistelmä osoittautui linjaelektrodipariksi, joka perustettiin sähköistämällä kaksi maa-ankkuria noin 2 metrin etäisyydelle toisistaan pystytasossa. Kokonaispotentiaalin ja potentiaalieron mittaukset tehtiin elektrodeilla, jotka ajettiin betonikourun ja asfalttitien väliseen kosketukseen. Koska ankkurilevyt ovat kosketuksissa tukiseinän luuston muodostavien teräspalkkien verkoston kanssa, suurin osa ruiskutetusta virrasta oikosulussa oli oikosuljettu lähettimen ja liittimien läpi. Havaitun vasteen suuruus on yhdenmukainen siten, että ankkurien kautta maahan tulee noin yksi prosentti virrasta. Ankkurien keskimääräisen syvyyden arvioidaan olevan 8,5 m, kun taas odotettu syvyys on 7,8 m, jos ankkurit ovat kaltevia 45 asteessa.